Pian jäätikön jälkeen olimme päättäneet ottaa takaisin seikkailubarometrissamme, ja se onnistuikin todella hyvin. Maria oli unelmoinut jo vähän aikaa raftauksesta (eli kumiveneellä kosken laskemisesta) ex tempore -aktiviteettina. Queenstownissa se oli mahdollista, mutta minä olin jo viime vuonna Uuden-Seelannin matkallani käynyt tuon kuuluisan Shotover-joen raftaamassa. Quuenstown on tunnettu myös kalliista hinnoista. Päätimme siis etsiä jotain pikkaisen vähemmän turistien kuluttamaa, joka olisi meille molemmille uusi kokemus. Meillä oli jo kohdekin mielessä. Onnea oli se, että saimme netistä sattumalta tuohon kohteeseen pienelle firmalle alennuksen, ja maksoimme 30% Queenstownin hinnoista. Sinnehän siis mentiin, vaikka tapaaminen oli yhdellä joen silloista, keskellä ei mitään, yhtenä päivänä klo 14, mikä epäilytti. Koskena oli yksi pätkä pitkästä Buller Riverista, jonka monia koskia oli 60-luvulla tapahtunut suuri maanjäristys muokannut. Siksi niillä oli Earthquake Rapid -tyyppisiä nimiä.
Retki kuitenkin toteutui juuri kuten oli luvattu. Joen vesitaso oli keski - keskialhainen, joten mitään henkeä ravisuttelevaa ei ollut tiedossa, mutta varmasti meitä kuitenkin kokemattomia (minulla n. 4-5 raftaus-kertaa takana) ilostuttavaa. Loppujen lopuksi kyseessä oli todella kiva, Shotoverinkin vähän päihittävä, monipuolinen kokemus. Itse raftauksessa oli muutamia hienoja paikkoja, joissa sai taatusti kehon märäksi ja naamalleen kunnolla viileää vettä, sekä tietysti jännitystä. Lisäksi pääsimme uimaan yhden hyvin pienen koskenpätkän alas ja hyppimään erikorkuisilta kiviltä alas. Ei paljon sellaista, mitä ei esim. koskimelontakurssilla kokisi tai jo koimme, mutta kivaa.
Muutamia jänniä yksityiskohtia: Oppaamme oli melkoisen innostava. Firma oli itseasiassa hänen ja kaverinsa, kahden vanhemman harmaaparran, perustama. He olivat alunperin tehneet hommia muille, aiempi firma oli mennyt konkkaan, ja kaverukset päättivät perustaa oman. Huomasi, että nämä kaveri tykkäävät siitä, mitä tekevät - oppaamme puhui todella innostuneena asioista, ja puhui itsestään kolmannessa persoonassa: "When Marty starts to shout, Go Go Go, you take good 4-5 pedals quickly!", mikä lisäsi hänen persoonaansa. Tuntui, että nämä kaverit oli luotu hassut rafting-kypärät päähänsä tuolle joelle.
Toinen yksityiskohta: kun kiviltä / kalliolta hypitään veteen, korkein korkeus, jolta hypittiin, oli ehkä n. 7m, ei kannata tulla alas perse edeltä. Mutta minähän tulin. Ehkä se hieman jännitti, keskityin hyppyhetken asentoon, mutten ilmalennon asentoon, ja niinpä komeasti perseelleen laskeuduttu, vesipylvään aiheuttava hyppy oli tosiasia. Vasemmassa pakarassa oli melko nätti ja iso, joskin lievä mustelma tulevina päivinä.
Retki kuitenkin toteutui juuri kuten oli luvattu. Joen vesitaso oli keski - keskialhainen, joten mitään henkeä ravisuttelevaa ei ollut tiedossa, mutta varmasti meitä kuitenkin kokemattomia (minulla n. 4-5 raftaus-kertaa takana) ilostuttavaa. Loppujen lopuksi kyseessä oli todella kiva, Shotoverinkin vähän päihittävä, monipuolinen kokemus. Itse raftauksessa oli muutamia hienoja paikkoja, joissa sai taatusti kehon märäksi ja naamalleen kunnolla viileää vettä, sekä tietysti jännitystä. Lisäksi pääsimme uimaan yhden hyvin pienen koskenpätkän alas ja hyppimään erikorkuisilta kiviltä alas. Ei paljon sellaista, mitä ei esim. koskimelontakurssilla kokisi tai jo koimme, mutta kivaa.
Muutamia jänniä yksityiskohtia: Oppaamme oli melkoisen innostava. Firma oli itseasiassa hänen ja kaverinsa, kahden vanhemman harmaaparran, perustama. He olivat alunperin tehneet hommia muille, aiempi firma oli mennyt konkkaan, ja kaverukset päättivät perustaa oman. Huomasi, että nämä kaveri tykkäävät siitä, mitä tekevät - oppaamme puhui todella innostuneena asioista, ja puhui itsestään kolmannessa persoonassa: "When Marty starts to shout, Go Go Go, you take good 4-5 pedals quickly!", mikä lisäsi hänen persoonaansa. Tuntui, että nämä kaverit oli luotu hassut rafting-kypärät päähänsä tuolle joelle.
Toinen yksityiskohta: kun kiviltä / kalliolta hypitään veteen, korkein korkeus, jolta hypittiin, oli ehkä n. 7m, ei kannata tulla alas perse edeltä. Mutta minähän tulin. Ehkä se hieman jännitti, keskityin hyppyhetken asentoon, mutten ilmalennon asentoon, ja niinpä komeasti perseelleen laskeuduttu, vesipylvään aiheuttava hyppy oli tosiasia. Vasemmassa pakarassa oli melko nätti ja iso, joskin lievä mustelma tulevina päivinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti