Niin. Eihän meidän pitänyt kun päästä helihikelle Franz Josef Glacierille. Jota ei ollut odotettu kun vähintään se reilu puol vuotta. Voihan persikka! Asikaspalvelija vaan kylmän viileesti totesi, että kaikki heidän jäätikköretkensä on kyseiseltä päivältä peruttu huonon sään vuoksi. Oli niin sateista ja pilvistä, ettei helikopteri lähtenyt edes yrittämään laskeutumista jäätikölle :( Saatiin toki rahat takasin, mutta hävittiin kyllä siinäkin kurssivaihtelujen vuoksi eli maksettiin ei mistään (tai mielipahasta) vielä vähän ekstraa… Epäilivät, ettei seuraavanakaan päivänä olisi päässyt matkaan, ei sillä, että meillä olisi ollut aikaa jäädä hengailemaan kylään ja aurinkoisia säitä odottelemaan.
Valtteri toipu tästä peruutuksesta ja pettymyksestä ilmeisesti paljon paremmin kun minä. Lähti soittelemaan viereisen kylän firmaan, josko niillä olisi retkiä. Päästiin lopulta kävelyretkelle Fox Glacierin jäätikön reunamille. Ei siis todellakaan niin syvälle kuin mitä helihikella olisi päässyt. Ihan vaikuttavaltahan tuokin osio tosin näytti. Yllätti aika isosti se, miten paljon kiviainesta jään päällä oli, aika harmaana koko pinta. Ne oli jääny pintaan ja kasautunu kun jää oli sulanu vuosien varrella. Ei oikein vastannu mun mainosmatskuista saamia mielikuvia… Kirkkaan valkonen maisema ja siniset jääkuilut ja onkalot oli liian kaukana todellisuudesta! Sietäsi niiden päivittää matskuaan…Mutta alla siis matskua siitä, millanen jäätikkö me nähtiin.
Noh, tuon lähemmäksi tai pidemmälle jäätikköä ei nyt vaan ollut mahdollista päästä. Sää kun oli mikä oli. Iso kiitos kuitenkin Ampulle ja Samille tuesta. Vaikka tää jäätikköjuttu nyt vähän lässähtikin, ajatellaan teitä muissa hyvin onnistuneissa aktiviteeteissa, esim. seuraavassa postauksessa lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti