Fiordland

Matkaa suunnitellessa Valtteri oli ehdottanut Fiordlandissa eli eteläsaaren lounaisosassa käymistä. Mun kommentti oli ollut tyyliin, että mä oon käynyt jo Norjassa, mitä järkee mennä sinne. Noh, nyt kun oltiin paikan päällä mentiin kuitenkin :)

Vähän haaveiltiin päivän kajakkiretkestä Milford-vuonossa, mutta mun köhä ja flunssanpoikanen, joka oli yllättävän sitkeää tekoa, torppasi sen aika hyvin. En uskaltanut lähteä, olisi varmaan ollut fyysisesti liian raskas eikä ainakaan olisi auttanut paranemista. Kun kerran otettiin kevyemmin, päätettiin samalla myös vähän hemmotella itseämme ja ostettiin yön yli risteily vähemmän vierailtuun Doubtful Sound nimiseen vuonoon. Kyllähän se budjetille kävi, mutta kerrankos sitä.

Ekan päivän aktiviteetteihin kuului noin tunnin mittanen ohjattu melontaretki. Se oli aika siistiä - sateesta huolimatta. Tahtikin oli sopivan rento, joten ei käynyt voimille. Kajakoinnin jälkeen rohkeimmat sai mennä uimaan eikä me tietenkään osattu vastustaa houkutusta uida vuonossa. Sitä paitsi ajattelin, että jos se flunssa vihdoin lähtisi säikäyttämällä :)

Illalla meitä hemmoteltiin kolmen ruokalajin illallisella. Jälkiruokapöytä oli kyllä mun suosikki juustokakkunsa ja juustolautasensa ansiosta. Nam. Nukuttiin kahdestaan neljän hengen hytissä, jossa oli ikkuna aavistuksen vesirajan yläpuolella. Laivassa oli myös sellaista luksusta kun lämmin suihku ja hiustenkuivaaja.

Kaiken kruunasi kuitenkin se, että päästiin ihailemaan pariin otteeseen seuraavana aamuna luonnonvaraisia pullonokkadelfiinejä. Ekalla kerralla ne tuli ihan meidän paatin kylkeen hyppimään. Lisäksi nähtiin myös uuden-seelannin merikarhuja ja sinipingviinejä sekä fiordlandin pingviinejä. Villi luonto siis näytti lähes parastaan, vaikka valaat jäikin näkemättä. Niitä voi nähdä aniharvoin joskus vuonon päädyssä Tasmanian merellä.

Niin ja maisemat poikkesi kyllä Norjasta ainakin siinä suhteessa, ettei siellä oo sademetsää ja palmuja!

Iltapäivästä ajettiin sitten vähän pohjoisemmaksi Fiordlandin kansallispuistoon ja käytiin sellasella reilun parin tunnin vaelluksella kun Key Summit. Kovasti oli nousua, mutta maisemat oli aika makeat. Ja matkan teko oli muutenkin huomattavasti kevyempää ja helpompaa kun Tongarirossa, kun varusteita ei tarvinnut kun murto-osan :)

Yövyttiin DOCin (Department of Conservation) hallinnoimalla leirintäalueella. Ihan jees paikka, jos ei olisi tarvinnut taistella teltan pystytyksen kanssa. Hitto vieköön! Oli ihan pirun vaikeata. Alko tulla jo hämärä ja me siellä yritetään epätoivosesti survoa telttakiiloja kivikovaan maahan. Lopulta ei auttanut kun kaivaa useampi kuoppa puupalojen avulla ja haudata kiilat sinne. Ihan karmeeta. Meni yli puoltoista tuntia, että teltta saatiin pystyyn. Uskomatonta!

Seuraavana aamuna menin aamupesulle yhteen yleiseen ja maksulliseen vessaan läheiseen kaupunkiin, koska DOCin paikoissa on vaan kemiallinen vessa. Oli ehkä epämiellyttävin kokemus hetkeen. Olin vissiin niin epäinhimillisen ja epäilyttävän näkönen, että paikan miesvahtimestari päätti ottaa mut erikoisseurannan alle. Kävi minuutin kahden välein tsekkaamassa naisten vessaa muka siivoten. Kyseli multa syyttävästi, että "you ain't gonna make a big mistake, are you? you ain't gonna wash your hair there?". Sanoin peseväni hampaat, minkä tyyppi kuuli, että "what? wash your feet? we have a shower for that!" Kun sitten lähdin pois, tyyppi vaan tuhahteli mun perään halveksuen. Ois melkein tehny mieli mennä takasin ja kysellä paikasta lisää ja sanoa, että Lonely Planetin lukijat on varmasti kiitollisia näistä tiedoista, jotta tietävät välttää kyseistä paikkaa kun ruttoa kiitos epäystävällisen ja epäkunnioittavan vastaanoton. En sit kuitenkaan jaksanut, kun alkoi olla jo kiire jatkaa matkaa kohti Queenstownia.