Se meidän wwooffaus perheen äiti vinkkasi meille tästä trailistä, kun tuli puheeksi, että aiotaan tehdä pyöräretki. Reitti kulkee siis keskellä Central Otagon maaseutua vanhan junaradan paikalla, raiteet vaan on poistettu. Trailillä on pituutta 155km ja sen varrella on 18 asemaa. Monet niistä on aikanaan perustettu kultakaivantojen lähelle tai koska lampaita, karjaa ja hedelmiä on kuljetettu rannikon suurempiin kaupunkeihin myyntiin. Reitti on siinä mielessä helppo polkea, että vanhana junaratana (rakennettu1891-1907) se on suhteellisen suora eikä oo koko ajan ylös alas mäkiä. Mutta toisaalta kun mäkiä on niin ne on sitten loivia ja sen takia ihan pirun pitkiä! Meidän pyöräretki oli virallisesti viispäivänen kaikkine detoureineen, mutta viimisenä ei enää poljettu kun leirintäalueelta pyörävuokraamoon muutama sata metriä :)
Iso kiitos perhe Rehulalle tästä retkestä!
Perjantai 8.11. 37km + 4km detour = 41km
Eka päivä aloitettiin yhentoista jälkeen tavaroiden lastauksella. Aluksi näytti jälleen aika epätoivoiselta meidän tavaravuoren kanssa kun Valtterin pyörän perässä oleva bob trailer osoittautu odotettua pienemmäks. Mutta saatiin kaikki tarvittava pienen äherryksen jälkeen kyytiin, ja pakaasit näytti jopa hyviltä. Poljettiin joen vartta pitkin pienehköä polkua, mistä pieni mutta hidas detour näin reitin alkuun. Leiriydyttiin kuuden aikoihin ja palkittiin itsemme olusilla paikallispubissa. Oli hauskaa pyöräillä.
Lauantai 9.11. 29.5 km + 5km ja n. 20 km detourit
Hyvältä leirintäalueelta herättyämme päätimme hieman urheilla ja lähdimme etsimään aikanaan tyhjentynyttä kultakaupunkia. Tämä detour oli kyllä väsyttää meidät heti, ja kello alkoi näyttää jo iltapäivää - kaupunkikin oli vain pari hassua rakennusta, outoa, että laittavat tällaiset oppaisiin pyöräilijöille - muita siellä ei tietysti näkynyt. Otettiin pian detourin ja lounaan jälkeen eräässä kahvilassa ehkä parhailta maistuvat muffinsit ikinä, ainakin näin pyöräilyn jälkeen, ja matka jatkui uusin voimin. Illan saapuminen tuntui ekan päivän tapaan lopuksi raskaalta.
Sunnuntai 10.11. 58km
Tiesimme, että tämän päivän matka tulisi olemaan kaikista pisin. Samalla matkan ylämäkiosuus oli lähes kuljettu, ja loppu tulisi olemaan perusprofiililtaan alamäkeä. Olimme siis suht luottavaisia kerkeämiseemme, ja päivän aikana stopattiin muutamissa mielenkiintoisissa paikoissa, joista mainitsemisen arvoinen oli loisto, vuonna 1902 perustettu monitavarakauppa, joka oli edelleen hyvin alkuperäisessä kunnossaan pidetty ja toiminnassa ruokakauppana. Ylämäen loputtua sattui meille hyvät kortit pyöräilyn suhteen: kiva alamäki suht voimakas myötätuuli: pyörät, varsinkin mun (Valtterin), kulkivat paikoittain lähes itsekseen nättiä vauhtia, ja kilometrit taittuivat.
Kohtalo oli kuitenkin päättänyt, että tuollainen meno on liian helppoa, ja lounaan jälkeen jokin kylmä saderintama toi voimakkaan vastatuulen iloksemme. Tuuli teki matkasta raskaamman, mutta fiilis siitä, että matkaa ei ollut enää kovin pitkälti sai meidät menemään vauhdikkaasti. Hyvän suorituksen jälkeen pitää aina muistaa palkita itsensä, ja meidän palkintoa sekä fiilistä kuvasti hyvin Marian vauhdikas ja reipas kommentti 50km kohdalla huudahtama, lentosuukkojen saattama kommentti: "Sipsit odottaa, kulta!".
Hydessä paljastui eräs ikävä takaisku: yöpymiseen valitsemallamme paikkakunnalla Hydessä ei nettitietojen vastaisesti ollutkaan leiripaikkaa teltalle. Päädyimme yöpymään ystävällisestä tarjouksesta hotellin sivupihalla. Invavessa meillä oli kuitenkin käytössä - illallinenkin kokattiin ja syötiin sateen takia tuossa vessassa :)
Maanantai 11.11. 27,5km + n. 17km detour
Maukkaan vessaillallisen jälkeen päätimme pyöräillä lyhyen matkan ja nauttia oikein runsaan aamiaisen kananmunineen, leipineen ja hilloineen shedissä eli suojassa reitin varrella.
Matkan viimeinen, lyhyt osuus alkoi, keli kääntyi todella aurinkoiseksi, ja oli kiva rauhallisesti poljeskella päätepysäkille Middlemarchin kylään. Perillä olimme ajoissa, laitoimme teltan pystyyn leirintäalueelle, ja kävimme yhden detourin Uuden-Seelannin ainoalla suolaisella järvellä. Ylänkö, jolla järvi sijaitsi oli kyllä mahtava ja luonnonkaunis paikka. Matka sinne tosin kesti taas tavalliseen tapaan huomattavasti pidempään kuin mitä paikalliset antoivat ymmärtää. Illalla palkittiin itsemme paikallisessa kahvilassa, jossa oli paikkakunnan kokoon nähden todella modernit ja hyvät ruoat. Ruoat täydentyivät omistajan mahtavilla tarinoilla, hän oli asunut paikkakunnalla useamman vuosikymmenen, todella mielenkiintoista. Palataan tän tyypin ja muutaman muunkin tarinoihin jossain myöhemmässä postauksessa.
Tiistai 11.11. joitakin satoja metrejä :)
Tiistaina päädyimme aamiaisen jälkeen vielä pienelle brunssille samaan iltaisen kahvilaan ennen busssin lähtöä takaisin Queenstowniin. Tänä päivänä ei juuri enää pyöräilty, lähinnä palautettiin pyörät, ja istuttiin bussissa.
Kaiken kaikkiaan matka oli erittäin hieno, paikallisia maalaismaisemia tuli ainakin nähtyä todella paljon, sekä useita historian väläyksiä kultakuumeesta ja sen kaivuusta/louhinnasta sekä radan alkuperäisestä rakennustyöstä. Pyöräily on myös todella hauska tapa tehdä matkaa, nyt kun ei tarvinnut liikenteen seassa pyöräillä, eikä tarvinnut kävelyn tapaan kantaa kaikkea selässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti