Saavuimme raftauksen ja pidemmän ajoturneen jälkeen pohjoisen etelä-saaren suurimpaan kaupunkiin Nelsoniin. Päätimme tutkia sitä vähän ennen siirtymistä melontareissulle läheiseen Abel Tasmanin kansallispuistoon.
Nelson vaikutti kaupungilta, jossa tapahtuu paljon erilaista kulttuuria. Päätimme olla yötä hostellissa nimeltä Accents On The Park. Mukava paikka, jossa oli takapihalla eläväisen näköinen pubi. Päätimme telttailla, koska paikka sitä tarjosi. Yllätys kuitenkin oli, kun telttailu oli hostellin takapihalla, heti tuon pubin terassin vieressä. Oli mielenkiintoista kantaa teltta (oli jo ilta) ja muut majoitusvälineet terassin läpi takapihalle, kun terassilla vietettiin perhejuhlana jonkun synttäreitä ja se oli täynnä. Saatettiin me muutama hassu katsekin saada, vaikka myöhemmin pihalle tuli toinenkin teltta.
Olemme myös kirjoitelleet aiemmin, miten erilaista elämä ihmisillä täällä päin joskus on. Yksi suuri eroavaisuus on, miten jo kouluikäisestä aktivoidaan paljon Suomea enemmän keskinäistä kilpailua. Englanninkielisissä maissa esim. maataloustuotteiden kilpailut ovat hyvin yleisiä. Olimme päättäneet mennä tutustumaan historialliseen kaupungin virkistysalueeseen Founder's Heritage Parkiin. Sisällä siellä oli myös paikallinen olutpanimo. Panimoita oli kaupungissa useampia, ja tämä sattui parhaiten meidän aikatauluihin - kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Yllätykseksemme puistossa oli menossa tapahtuma nimeltä Nelson Garden Fair, eli puutarhamessut - noh, sisäänpääsy oli itseasiassa halvempi kuin normaalisti, ja kaikki puiston muutkin osiot olivat auki. Meille yritettiin messuilla myydä mm. matofarmia kasvimaan lannoitukseksi. Kasviskokkausnäytös oli yksi mielenkiintoisista asioista - kuulimme mm. kommentteja kokilta siitä, että älkää ikinä ostako rosmariinia kaupasta, sitä löytää teiden ja vaikka minkä varsilta villinä. Myöhemmin kertoilimme kokille, miten tuo fakta ei ihan pidä paikkansa Suomessa :) Sen jälkeen kokki arveli, että niin, tehän syötte paljon sian lihaa. En tiedä, mistä tämä käsitys tuli, mutta tämäntyyppisiin käsityksiin usein törmää, kun menee kauas - päätyy rinnaistetuksi moneen muuhun Pohjois- tai Itä-Euroopan maahan.
Paikalla oli myös kilpailu / näyttely kukille ja vihanneksille, missä eri sarjoissa osallistujat olivat tuoneet kasvattinsa näytille, ja ne arvosteltiin parhausjärjestyksessä. Kukat olivat monet nättejä. Mutta sarjoja oli monenlaisia, mm. sitruunoilla purjoilla oli oma sarjansa jne. Tuntui, että elämme vähän eri todellisuudessa, kun paikalliset tutkisteli kasvatteja kiinnostuneina ja ihmettelivät niiden ulkonäöllisiä hyveitä, kun meitä lähinnä monessa kohtaa nauratti, miten tällaisissa sarjoissa voikin kilpailla. Tästä syntyikin Marian legendaarinen kommentti: "Hei, miltä SUN sitruuna näyttää?". Asiaa voi tietysti selittää myös se, että olimme kyllä nuorimmasta päästä vieraita.
Oluet paikassa olivat myös ihan hyviä, vaikka itse en ole brittityyppisten oluiden (joita nämä ehdottomasti olivat) suurin fani olekaan. Vanhimmat noista olutlajeista, mm. heidän Porterinsa, oli aloitettu jo vuonna 1854. Olivat ne myös luomua.
Nelson vaikutti kaupungilta, jossa tapahtuu paljon erilaista kulttuuria. Päätimme olla yötä hostellissa nimeltä Accents On The Park. Mukava paikka, jossa oli takapihalla eläväisen näköinen pubi. Päätimme telttailla, koska paikka sitä tarjosi. Yllätys kuitenkin oli, kun telttailu oli hostellin takapihalla, heti tuon pubin terassin vieressä. Oli mielenkiintoista kantaa teltta (oli jo ilta) ja muut majoitusvälineet terassin läpi takapihalle, kun terassilla vietettiin perhejuhlana jonkun synttäreitä ja se oli täynnä. Saatettiin me muutama hassu katsekin saada, vaikka myöhemmin pihalle tuli toinenkin teltta.
Olemme myös kirjoitelleet aiemmin, miten erilaista elämä ihmisillä täällä päin joskus on. Yksi suuri eroavaisuus on, miten jo kouluikäisestä aktivoidaan paljon Suomea enemmän keskinäistä kilpailua. Englanninkielisissä maissa esim. maataloustuotteiden kilpailut ovat hyvin yleisiä. Olimme päättäneet mennä tutustumaan historialliseen kaupungin virkistysalueeseen Founder's Heritage Parkiin. Sisällä siellä oli myös paikallinen olutpanimo. Panimoita oli kaupungissa useampia, ja tämä sattui parhaiten meidän aikatauluihin - kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Yllätykseksemme puistossa oli menossa tapahtuma nimeltä Nelson Garden Fair, eli puutarhamessut - noh, sisäänpääsy oli itseasiassa halvempi kuin normaalisti, ja kaikki puiston muutkin osiot olivat auki. Meille yritettiin messuilla myydä mm. matofarmia kasvimaan lannoitukseksi. Kasviskokkausnäytös oli yksi mielenkiintoisista asioista - kuulimme mm. kommentteja kokilta siitä, että älkää ikinä ostako rosmariinia kaupasta, sitä löytää teiden ja vaikka minkä varsilta villinä. Myöhemmin kertoilimme kokille, miten tuo fakta ei ihan pidä paikkansa Suomessa :) Sen jälkeen kokki arveli, että niin, tehän syötte paljon sian lihaa. En tiedä, mistä tämä käsitys tuli, mutta tämäntyyppisiin käsityksiin usein törmää, kun menee kauas - päätyy rinnaistetuksi moneen muuhun Pohjois- tai Itä-Euroopan maahan.
Paikalla oli myös kilpailu / näyttely kukille ja vihanneksille, missä eri sarjoissa osallistujat olivat tuoneet kasvattinsa näytille, ja ne arvosteltiin parhausjärjestyksessä. Kukat olivat monet nättejä. Mutta sarjoja oli monenlaisia, mm. sitruunoilla purjoilla oli oma sarjansa jne. Tuntui, että elämme vähän eri todellisuudessa, kun paikalliset tutkisteli kasvatteja kiinnostuneina ja ihmettelivät niiden ulkonäöllisiä hyveitä, kun meitä lähinnä monessa kohtaa nauratti, miten tällaisissa sarjoissa voikin kilpailla. Tästä syntyikin Marian legendaarinen kommentti: "Hei, miltä SUN sitruuna näyttää?". Asiaa voi tietysti selittää myös se, että olimme kyllä nuorimmasta päästä vieraita.
Oluet paikassa olivat myös ihan hyviä, vaikka itse en ole brittityyppisten oluiden (joita nämä ehdottomasti olivat) suurin fani olekaan. Vanhimmat noista olutlajeista, mm. heidän Porterinsa, oli aloitettu jo vuonna 1854. Olivat ne myös luomua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti