Olimme Eteläsaarella, Christchurchissa paikallisessa autovuokraamossa, josta olimme varanneet auton viikoksi. Mulle oli käynyt niin onnettomasti, että olin unohtanut surffauspaikkakunnallemme Raglaniin ajokorttini. Onneksi saimme kortin jäljitettyä, ja sen piti olla lähetettynä kuriirilla jo edellisenä päivänä kyseiseen autovuokraamoon (meillä ei ollut muuta kunnollista osoitetta, johon korttia pyytää lähettämään). Kysyin korttia tullessamme, vastaus oli: "No, we don't have anything here or haven't received anything". Minä huolestuneena: "Are you sure? The courrier was supposed to bring it here already yesterday. I also called you to let you know that it's going to arrive". Asiakaspalvelija: "But we haven't received anything". Minä: "Can you check? What's that on that table". Asiakaspalvelija, katsoen pöydällä oievaa avattua lähettikuorta: "No, there's nothing here. This is the only thing we have received." pitäen ajokorttiani kädessään. Minä: "That's my driver's licence." Ei tietysti mitään anteeksipyytelyjä, taaskaan :) Taas kerran sai pitää huolta kynsin ja hampain, että asiakkaana saa palvelua ja oikeutensa.
Edelleen Eteläsaarilla olimme varailemasa Queenstownista käsin 5 päivän pyöräilyreissuamme pyöräreitin planner-palvelun kanssa. Olimme puhuneet 4 päivän vuokrasta, ja hinta vuokralle oli sovittu. Uudessa-Seelannissa 4 päivän vuokra-aika voi olla vaarallinen käsite, koska se ei usein tarkoita 4 vuorokautta, vaan vaan esimerkiksi alkaen aamusta, päättyen 4. päivän iltapäivään, sulkemisaikaan. Olin itse kuitenkin laskenut tuon neljän päivän jatkuvan tiistaihin (joka olisi totta, jos vuokra-aika olisi vuorokausia). Olin turisti-infossa varaamassa bussikyytejä pyöräilyreitin alkuun, jolloin oli tiedettävä tarkat päivämäärät. Niinpä soitin plannerille, varmistaen vielä kerran faktat pyörävuokrasta, sisältäen palautuspäivän, eli seuraavan päivän, varmistaen, että vuokra on tiistaihin saakka, ja että saamme tämän kaiken sovittuun hintaan. Tähän kaikken asiakaspalvelija sanoi kyllä, vahvistan tämän. Bussiliput tuli varattua kyseisillä faktoilla. Seuraavassa puhelussa kuitenkin nätisti paljastui, että puhelimessa vahvistaessaan asioita kyseinen palvelija oli kuitenkin toiminut melko pitkälti järjettä autopilotilla, koska nyt hän päätyi sanomaan, että meillä onkin varaus vain maanantaihin saakka. Olin ostanut siis bussit väärille päiville. Taaskaan ei tietysti mitään anteeksipyyntöä tai mitään tapahtunut, asiakaspalvelija vain viileästi totesi, että joko meidän on siirrettävä busseja tai otettava lisäpäivän pyörävuokraan. Päädyin hetken kahvaamisen jälkeen helpompaan vaihtoehtoon, eli vuokran pidentämiseen, joka meidän piti maksaa omasta pussistamme. Pakko oli kuitenkin antaa tiukkaa palautetta kyseiselle henkilölle, että en ole aivan varma Uuden-Seelannin laista, mutta Suomessa kyseistä puhelimessa tapahtuvaa asioiden vahvistusta pidettäisi suullisena sopimuksena, jolloin hänen olisi annettava kyseiset päivät vahvistettuun hintaan, vaikka olisikin puhunut läpiä päähänsä. Vastaukseksi palautteeseen sain kommentin: "Koitan muistaa tämän". Niin varmaan, taas sai olla asiakas opettamassa asiakaspalvelijaa, jolla ei selkeästi ollut pienintäkään halua korjata virheitään tai oppia niistä.
- Valtteri
Rarotongalla oli menossa polynesialaistyyliset melontakisat, joten vieraita riitti ja vähän kaikki palvelut oli täyteen buukattu tai ainakin melkein. Yritettiin metsästää meille skootteria. Kaverit vaan sanoi, että nyt ei oo vapaita, mutta tulkaa huomenna aamulla katsomaan, jos olisi jotain ilmaantunut. Epämääräistä sanoisinko. Eikä parina aamuna niillä tietenkään ollut, harhailtiin ihan turhaan useammankin paikan pihassa. Lopulta pyydettiin apua meidän hotellin respalta, joka soitteli paikkoja läpi. Respa: "Do you have scooters for rent?" Toisessa päässä: "I don't know. Everybody has gone to the church." Näin hyvin täällä tiedetään mitä on vuokralla ja millon ne vapautuu - etenkään sunnuntaina kun on kirkkopäivä :)
Oltiin just tsekattu meidän matkatavarat lennolle, kun muistettiin, että meille jäi käsimatkatavaroihin iso aurinkorasvaputeli ja litroittain oli juomavettä. Kun kysyttiin, että saako viedä nesteitä, virkailija vastasi kysymällä, että mitä meillä on. Kun kerrottiin mitä, virkailija naurahti ja totesi, että ei siellä koneessa ole ketään niin tärkeätä, että ne ketään häiritsisi :)
-Maria
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti