Innostuimme sukeltamaan kahtena päivänä. Sukellus Aitutakilla oli aluksi aika jännän tuntuista, koska instructor ilman sen suurempia ihmettelyjä heti alussa ilmoitti ekalla sukelluksella, että menemme 30 metriin. Maria ei edes virallisesti saisi mennä niin syvälle peruskurssin käyneenä. Noina parina päivänä käytiin siis syvällä, ja siellä myös oltiin hyvät tovit. Kupin kääntöpuoli oli, että minäkin hellitin syväsukelluksen jännitystä aika paljon. Maria pärjäsi, jos mahdollista, vielä paremmin syvällä. Kuitenkin Aitutakissa oli jotain ainutlaatuista. Heti ekalla sukelluksella, 20 metrin jälkeen näimme kolme kilpikonnaa. Vaikka opettaja olikin yllättynyt, niin olen käynyt kuitenkin useammassa maanosassa sukeltamassa, ja kilpikonnia on harvinaista nähdä. Nämä kilpparit olivat myös erittäin suuria, kilvet olivat todella pulleat! Aitutakin kilpparit elävät n. 50-vuotiaiksi, joten oletin niillä olevan enemmän elämänkokemusta ja viisautta kuin omassa päässäni. Ainutlaatuisen huikeita kohtaamisia!
Aitutakilla näkee kuulemma myös paljon haita, joten odotin innolla jälleenkohtaamista niiden kanssa peruskurssin jälkeen. Sitä ei kuitenkaan tapahtunut. Paljon uusia juttuja tuli kuitenkin. Tämä oli eka kerta (vaikken olekaan sen puolella), kun sukelluksella syötettiin kaloja kookoksella. Kalat tietysti aika aggressiivisestikin ottivat syöttämisen vastaan. Toisena päivänä koskimme myös yhtä kilpikonnaa kilvestä sekä sen jaloista. Harmi, ettei näitä äärimmäisen hienoja mereneläviä saanut filmille, koska meillä ei ole kameraa, jota voisi viedä pintavettä syvemmälle.
Aitutaki oli erittäin rauhallista aikaa, merestä ja toisistamme nauttimista.
- Valtteri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti