Nyt ollaan oltu purjehduksella 6 päivää. Tosin, hieman ollaan oltu pettyneitä, kun ollaan purjehdittu vähemmän kuin odotettiin. Erittäin iso osa ajasta ollaan oltu ankkurissa tai satamassa eri saarilla - Martinique, Dominica, Guadaloupe, Montserrat, Saba. Odotettiin enemmän purjehdusta, ja että pysäkit olisi lähinnä huoltopysäkkejä. Nyt, toisaalta, ollaan nähty monia mielenkiintoisia Karibian saaria pysähdyksillä.
Mutta, itse purjehduksesta ja laivalla olosta. Se on joskus aika kuluttavaa. Saarilla olosta on tullut paljon öisiä ankkurivahteja, joina ollaan valvottu, että pysytään paikoillaan ankkurissa, ajettu dingiä, eli kumista yhteysvenettä rantaan, tehneet ruokaa jne. Merivahdissa ollessamme olemme sitten osallistuttu varsinaiseen purjehdukseen, ohjattu laivaa, nostettu / laskettu tai trimmattu purjeita jne. Helena on hyvin vakaan ja myös turvallisen lloinen avomerialuksena.
Hyttimme ja punkkamme ovat pieniä. Varsinkin minun yläpunkkaani ei pääse kuin yhdessä asennossa, ja muutaman kerra olen kesken unien herännyt pieneen hetkelliseen ahdistuskohtaukseen: punkka on yhtä matala kuin moneessa purkkarissa on pistopunkka, mutta sinne pitää kiivetä pään korkeudelle. Väsymys painaa yövahtien ja muiden syiden takia vähintäänkin silloin tällöin, ehkä melko useastikin. Huonompiunisilla onkin vaikeuksia, muutama ihminen on täällä jonkin verran rikki.
Merenkäyntiin ja keinumiseen, vellomiseen, on myös pakko tottua. Sisätilat ovat suuremmat kuin monessa purjeveneessä, mutta kyllä liikkuminen täälläkin asettaa haasteita, ennen kaikkea kokatessa, joka on oma taiteenlajinsa. Ruokalistalla on ihan tavallisia, monivaiheisiakin kotiruokia, eli vaikka olisimme liikenteessä ja merenkäynti kohtalaisen kovaakin, ei helpotuksia tule. Vaikein paikka oli meidän vahtivuoron yksi päivä tekemä makaronilaatikko. Minä olin jo lakannut käyttämästä pahoinvointiin suunnattuja laastareitamme, siinä uskossa, että tähän on jo tottunut. Kuitenkin viimeistään jauhelihan ja pekonin paiston pistävät hajut, jatkuvat 35-40c lämpötilat ja merenkäynti tekivät ruoanlaitosta melko infernaalisen kokemuksen, enkä pian voinut edes keittiössä olla, kun yrittikin paluuta sinne, paha olo iski heti portaissa. Onneksi Maria ei ollut niin herkkä, ja erään toisen vahtilaisemme kanssa sai vietyä ruoan loppuun. Seuraavan ruokavuoromme, pizzan, tekemisen osasimme pelata jo niin, että teImme niin paljon ankkurissa ollessa etukäteen kuin vain voimme - lopputuloksena oli pizzataikinan tekemistä yövuorossa 12-04.
Tämän kaiken lisäksi iholla on jatkuva aurinkorasvan, hien ja merisuolan kerros. Makeavesisäiliötä on säästettävä, joten jos käy suihkussa, rajoitus on max. kerta päivässä, ja pesun pääosat on tehtävä merivedellä, ja makealla vedellä tehdään ainoastaan viimeinen 10s huuhtelu, jotta saadaan suola pois pinnasta. Hiukset eivät siis tule täysin puhtaiksi milloinkaan. Kannella suolavesi lentää ja aurinkorasvaa on levitettävä koko ajan vahvan auringon takia, joten osaatte kuvitella lopputuloksen. Sitä paitsi, pienien teknisten vikojen takia, viime yönä, koko makeavesi-tankkimme tyhjeni, tosin lisää tehdään merivedestä n. 100l / h vauhtia käänteisosmoosilaitteella.
Yksi vitsi, joka on vakiintunut vahtivuoromme kesken väsymykseen, likaisuuteen, ahtauteen ja merenkäyntiin liittyen, on: "ja tästä me ollaan vielä maksettu!"
Melkoinen seikkailu! Ja n. puolet nyt kyydissä olevista ihmisistä on vielä jatkamassa atlantin yli tästä reilusti yli kuukauden ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti