Tänään suunnattiin kohti saaren pohjoisosia. On tää vaan niin paljon isompi kun Cookinsaaret esimerkiks. Kilometrejä tuli alle varmasti reilu kakssataa yhteensä - ei kuulosta ehkä paljolta, mutta hidasta on edetä täällä kapeilla ja mutkasilla teillä rinteitä ylös ja alas. Matkantekoa ei ainakaan edesauta paikallisten epämääräinen vilkunkäyttö: Eivät juuri vilkuttele ympyröissä, jos vilkuttavat niin eivät ainakaan poistuessaan. Varotusvalot päälle kun on ruuhkaa, kun haluaa parkkeerata keskelle ympyrää. Mutta ei tietenkään sillon kun vaikkapa päättää käyttää vastaantulevan kaistaa koska se vaan ilmeisesti on parempi reitti. Osa vilkuttelee sitten ihan huvikseen vähän väliä ilman logiikkaa tai se ei ainakaan meille auennut.
Mutta siis, tehtiin sellanen viistuntinen vaellus viimeksi vuonna 1902 purkautuneen tulivuoren rinteillä, toistaiseksi ainakin kovin uinuva oli kun niin vehreää joka puolella. Aikamoista kiipeämistä oli kraatterin reunoilla, näkyvyys erittäin vaihteleva ja hyvin navakka tuulikin yltyi matkan varrella. Hatustaan sai pidellä kiinni ja kuoritakit kaivettiin repusta. Meinas jo melkein hirvittää jyrkimmissä nousuissa ja laskuissa kun voimakkaita puuskia tuli vähän väliä. Ihan parhaat maisemat meni meiltä ohi pilvien takia, mutta ei kai se hyvä sää aina voikaan kohdalle osua. Ainakaan tuolla vajaassa 1400 metrissä. Tulipahan taas urheiltua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti