Kyllä, ollaan taas reissussa pitkästä aikaa! Itse pakkaaminen sujui aika mutkattomasti kun aloitettiin jo hyvissä ajoin tapojemme vastaisesti. Pakkohan se oli kun viimisten päivien rytmi oli töihin, nukkumaan, ruokaa, töihin, nukkumaan -tyylinen.
Mutta siis. Varsinainen stressi ja paniikki iski päälle Charles de Gaullella. Jouduttiin vaihtamaan kenttää Orlylle, mikä ei ollutkaan sitten lainkaan helppoa. Infopiste ei tiennyt mistään AirFrancen bussilipuista, eka bussi jätti tulematta, puhelin ei toiminut - ilmoitteli vaan kivasti emergency calls only - juostiin terminaalista toiseen, pysäkiltä toiselle, arvottiin mennäänkö hiton kalliilla taksilla vaiko ehitäänkö bussilla ennen checkinnin sulkeutumista. Kaikki kentän tyypit vakuutteli, että joo, joo kyllä te ehitte kun ei oo mikään ruuhka-aika... Joo, eihän se bussi sitten ollut kun kymmenisen minsaa myöhässä jo ennen lähtöä, mutta mikä parasta se kuppas 20 minsaa terminaaliykkösellä, niin että joka ikinen ID-matkustaja-tyyppi, jonka lippua kuski ei osannut lyödä laitteeseensa ja kaheksan henkinen ryhmä ja tuhat muuta kerkesi kevyesti kyytiin ennenkö päästiin mihinkään. Oltiin bussin vankeina. Mun kantti petti ja murruin aivan täysin kun mahdollisuus koko lennolle ehtimiseen näytti katoavan onnettoman saamattoman bussikuskin mukana taivaan tuuliin..
Checkin meni kiini 12.20. Bussi Orlylla 12.23 tai jotain. Minä spurttasin bussista heti kun ovet aukesi ja juoksin tsekkaukseen. Onneks kenttähenkilökunta oli kerrankin avuliasta ja mikä Ranskan kohdalla vielä ihmeellistä pari tyyppiä odotteli vielä tiskeillä. Selitin ihan hengästyneenä meidän tilannetta ja ne rauhoitteli, että kaikki ok, ehitään vielä just vaikka tsekkaus jo kiinni onkin. Valtteri juoksi meidän rinkkapussien kanssa henkihieverissä urheasti tsekkingiin heti mun perässä. Ja päästiin kun päästiinkin koneeseen ranskalaisen eläkeläislauman ihmeteltäväksi :) Mutta kaikki siis hyvin, oltiin kun oltiinkin selvitty koneeseen asti ja matka pääsi kunnolla alkuun.
Tänä aamuna kun herättiin meitä odotti ihanat trooppiset kaverit täällä ikkunan vieressä taas. Pari liskoa oli taas löytäny tiensä mua ilostuttamaan tänne sisätiloihin, vaikka oltiin kaikki mahdolliset räppänät suljettukin. Oli tänne eksynyt joku jäätävän kokonen hämähäkkikin, jolle avattiin sitten ihan ovi, että ymmärtäisi omin avuin poistua. Niistä kun aina tiedä ovatko vaaraksi vai vaarattomia...
Ja myös toinen viime reissulta tuttu vieras, jet lag, vaivaa jälleen kerran Valtteria. Valtteri sujuvasti päätteli, että kai sitä on tullut vanhaksi kun se näin pahasti taas on riesana. Ja on se niin väärin kun krapulakaan kestä kun päivän, mutta jet lag vaatii useamman! Kohta voida varmaan minnekään kauas matkustaa tai sitten pitää vaan lähteä tosi pitkäksi aikaa, että ehtii toipua ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti