Northern Circuit 43,1 km
Lauantai 19.10. päivämatka 14,3 km
Aloitettiin urakka noin klo 11. Mulla selässä reppu, jossa mm. trangia ja polttoaineet, teltta, päivän lounas, ensiapulaukku ja kasa muuta sälää ja tietenkin 3 litran juomarakko. Painoi ihan kiitettävästi, ehkä vajaat 12 kiloa. Valtterilla rinkka, jossa 6 litraa vettä, kaikki vaihtovaatteet ja lämmintä vaatetta päälle, makuupussit, reissun ruoat, taskulamput ja muuta retkikampetta ja sälää. Painoa varmasti yli 15 kiloa, varmaan lähempänä kahtakymmentä. Lähdettiin siis tosi kevyesti matkaan. Alottelijat sanoisi joku :)
Aurinko paistoi koko päivän ja lämmintä riitti. Maasto plus kantamukset osoittautu aika haasteelliseksi. Ja ekan päivän piti olla muka helppo… Perillä ekalla majalla hivenen ennen kuutta. Teltta pystyyn ja muonaa kehiin. Väsytti ja mun olkapäät oli jo nyt aika kovilla.
Sunnuntai 20.10. päivämatka 20,3 km
Aamuherätys puolkuus oli jäätävä! Siis oikeasti jäätävä. Teltta oli jäähileinen ja ulkona maa valkoisessa huurteessa. Pakkasta oli siis ollut. Ei ihme, että sisäteltta oli hieman kerännyt kosteutta. Onneksi oli kuitenkin investoitu hyvään makuupussiin ja silkkisiin makuupussilakanoihin ja mua ei yöllä palellut käytännössä lainkaan.
Lähdettiin liikkeelle odottaen erittäin raskasta päivää, koska edessä oli kaksi osuutta, jotta saataisiin lenkki vedettyä kolmessa päivässä. Alkumatka olikin vielä ihan jees. Ekan osuuden piti kestää kolme tuntia, mutta kun majaa ei alkanut näkyä aikarajan täyttyessä alkoi psykologinen taistelu. Erityisesti Valtteri oli aika tiukilla. Maasto oli varsinkin lopussa todella vaativa ja raskas jyrkkine nousuineen. Noin neljän tunnin taapertamisen jälkeen päästiin lopulta lepäämään majalle. Mietittiin jo, että heitetäänkö hanskat tiskiin ja jäädään sinne lepäilemään kaikessa rauhassa ja jatkettaisiin matkaa seuraavana päivänä.
Tauko teki kuitenkin ihmeitä. Fiksattiin myös Valtterin rinkan asetuksia ja kevennettiin vesitaakkaa. Aloitettiin toinen ja reitin raskain osuus, jonka piti siis kestää viisi tuntia, taitelumielellä. Osuus sisälsi mm. 800 metriä nousua laavakentältä kraaterin huipulle… Jyrkin nousu oli upottavaa laavahiekkaa pitkin. Ei tuntunut pohkeissa ei. Kaiken epätoivon ja väsymyksen ja kuumuuden - aurinko muuten porotti täysin pilvettömältä taivaalta - keskeltä me kuitenkin selvittiin reitistä. Iso kiitos kuuluu fiksulle tauotukselle ja riittävälle nesteytykselle ja tietenkin suomalaiselle sisukkuudelle :) Lopulta päästiin majalle juuri ennen pimeän tuloa, kuten oli laskeskellutkin. Teltta pystyyn ja muonaa napaan. Tää oli melkoinen erävoitto kun päivä oli tuntunut ihan järettömän pitkältä!
Maanantai 21.10. päivämatka 8,5 km
Herätys vasta kahdeksalta - palkitsimme itsemme eilisestä suorituksesta. Jälleen kerran kamojen kasaus ja matkaan. Askel oli aamusta yllättävänkin kevyt, liekö taas psykologista :) Lounastauon jälkeen alkoi jo odottaa saapumista Whakapapa villageen eli meidän lähtöpisteeseen. Niin petollista. Nousua ja laskua ties monennettako kertaa. Pitkän aikaa oli jo nähty määränpää ja aina vaan jostain ilmestyi uusi rinne, jonne "polku" nousi. Paikoitellen oli vesi vienyt polun mennessään. Valtteri nauroikin, että nousuja on aina yks plus yks plus jne.
Monen mutkan ja siksakkipolun jälkeen päästiin autolle. Mikä fiilis ja helpotus, kun sai repun olaltaan! Oli me melkoisia maisemia nähty näiden päivien aikana ja koettu yhtä ja toista. Reitti ei todellakaan ollut helppo taikka kevyt, varsinkaan meidän varustuksella ja kuitenkin kohtuu olemattomalla vaelluskokemuksella. Hyvällä omatunnolla voidaan siis olla ylpeitä saavutuksestamme :)
Viimeisenä ruokailukuva Aria varten. Lahjoituksesi meni hyvään tarkoitukseen, purkkihernaria syödään, nakit vielä tulossa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti