Bula! Mantaray Island Resort.

Muutama päivä Fidzillä ja turvotus 38 tunnin matkustuksen jälkeen on vihdoin kadonnut. Tilalle on tosin tullut joukko jonkun ötökän puremia. En ymmärrä, miten ne tykkää popsia mua täällä pallon toisellakin puolella... Valtteri on kärsinyt aika paljon jetlagistä, on nukahdellut aina pitkin päivää. Viime yö oli kuitenkin ensimmäinen kun nukkui koko yön eikä herännyt aamukolmelta, joten ehkä se alkaa helpottaa tästä.

Ollaan nyt siis kolmatta päivää Mantaray Island Resortissa Yasawa-saarilla. Valtterin mukaan tää on vähän niinku viidakossa :) Ehkä siinä on vähän perää - mulla oli suihkukaverina sellanen vajaa kakskytsenttinen lisko... Yövytään treehouse bureessa, alla kuva.

Mun pelko toteutui enkä ole toistaiseksi päässyt sukeltamaan flunssan takia. Nenä on ollut sen verran tukossa ja limaa, että paineiden tasaus olisi varmaan ollut mahdotonta. Valtteri lähti tänään kuitenkin reissulle tutkimaan jotain vedenalaista luolaa.

Snorklaamaan ollaan kuitenkin päästy molemmat. Heräsin eilen kuuden jälkeen rumpukutsuun sellaisella vauhdilla, että Valtteri säikähti oikein kunnolla :) Nopeasti vaan snorklauskamat mukaan ja vähän suklaata naamaan, ettei energiavaje päässy yllättämään. Sitten venekyydillä läheiseen salmeen ja bongailemaan Mantaray'tä. Se oli kyllä todellista urheilua heti aamutuimaan kun piti välillä uida vastavirtaan ja sitten virran mukana ja taas takasin. Olin ihan uupunut, flunssakin varmaan vähän rasitti enkä kyllä koskaan oo ollu mikään hirveä vesipeto. Mutta nähtiin me noin kuutisen kertaa Mantaray :) Pari kertaa pääsin uimaan ihan vieressä ja ainakin kerran yks ui ihan mun viereen, jopa säikähdin vähän kuinka lähelle! Harmi, että kamera oli silloin Valtsulla, joka sai napattua kuitenkin muutaman kuvan kyseisistä paholaisrauskuista. Ekassa kuvassa mä yritän pysyä rauskun perässä.

-Maria

Täällä alkaa nyt muutaman päivän jälkeen tapahtua se efekti, jonka olen aiemminkin Fidzillä ja saarilla kokenut ja jonka takia ehdotin tätä myös Marialle: päivät ja kellonajat katoaa, ja ajalla ei ole hirveästi merkitystä. Manta Ray paikkana on täynnä tekemistä ja aktiviteettejä, ja parhaimmillaan niiden lisäksi syödään, nukutaan ja ehkä vähän hengaillaan - jos jaksetaan. Voi siis sanoa, että yksinkertaista ja mukavaa elämää. Paholaisrauskut olivat upeita, niitä ui kaksi kappaletta samaa virtausta ylös ja alas - valkoinen yläpuoleisessa kuvassa oli valtava!

Tänään kävin sukeltamassa, ja iltapäivällä Marian kanssa snorklattiin taas - tällä kertaa paras snorklaus tämän reissun aikana, nähtiin vaikka mitä kalaparvia (pieniä kaloja pääasiassa). Nähtiinpä myös mustekala ja pieni haikin (ehkä n. 50-70cm pitkä), tästä resortin edestä biitsiltä lähes. Hai se vaani kaloja, Maria sitä hieman säikähti, mutta kuten yleistä, hait eivät ihmisestä piittaa, enemmänkin pelkäävät, jos menee lähelle - me oltiin melko kaukana siitä. Kamera ei tietysti ollut tällä kertaa mukana, harmi, mutta kyllä niitä kuvia tulee.

Alan lämmetä taas saarelle. Alussa jetlagin ja muun takia fiilis oli semi, mutta nyt into alkaa syttyä. Veikkaanpa, että taas kun lähdön aika tulee, ei huvittaisi lähteä. Kai täällä oleminen on sellaista pääsääntöisesti, että mitä pidempään, sen parempi - vaikka varmasti rajansa kaikella.

Upea alku yhteiselle reissullemme!

- Valtteri